Tämä on nyt hieman erilainen kirjoitus. Tämä ei sinänsä tähtää mihinkään tiettyyn suuntaan, eikä tämän kirjoituksen tarkoituksena varsinaisesti ole opettaa sinulle yhtään mitään.
Paitsi että ei tämä niin toivotonta ole!
(Tekstilinkkejä painamalla pääset kirjoittamiini blogiteksteihin. Jos siis haluat lukea lisää aiheesta.)
Tässä kirjoituksessa kerron rehellisesti ja kuten mieleeni näpytellessä tulee sen, mitä Tinder on minulle niiden muutaman vuoden aikana, jotka siellä olen viettänyt, opettanut.
Tinder ei ole hätäisen paikka
Ensinnäkin pitää pitää aina mielessä, että Tinder ei ole oikea paikka sellaiselle joka haluaa saada tuloksia nopeasti.
Tämä ei tarkoita, etteikö Tinderistä tulisi joskus, varsinkin alussa, osumia kohtalaisenkin helposti.
Osuma kuitenkaan ei tarkoita vielä juuri mitään. Oikeastaan osuma on vasta alku sille kaikelle kauniille (tai kamalalle) jonka Tinder mahdollistaa.
Osuma siis tulee, mutta mitä sitten?
Osuman jälkeen alkaa tutustuminen. Viestien vaihto. Odottaminen. Ja pettymys.
Onko se toinen edes lukenut laittamaani viestiä?
Hyvin harvoin osuma todellisuudessa, tai edes viesteissä on oikeasti sitä miltä kuvien ja profiilitekstin perusteella näyttää.
Vaikka profiiliteksti olisi kuinka oikein kirjoitettu, on se kuitenkin lähes poikkeuksetta kirjoitettu juuri kirjoittajan oman käsityksen perusteella itsestään.
Ja se käsitys harvoin on juuri se sama joka ulospäin välittyy. Harvoin. Poikkeuksiakin saattaa ehottomasti olla.
Ollaan siis vaiheessa jossa vaihdellaan viestejä. Tätä voisi verrata baaritutustumisess siihen vaiheeseen kun huudellaan naama punaisena aivan liian kovin soivan musiikin yli, ja toivotaan että bissen haju peittää valkosipulin.
Ei se peitä.
Mutta Tinderissä haju ei leviä, musiikki soi juuri sopivan kovalla, ja juuri se musiikki jonka haluat soivan. Ja jonka hän, osumasi, haluaa soivan.
Tinderissä kaikki on siis hyvin.
Kunnes se osuma ei vastaa. Katoaa. Ghostaa.
Ja sitten Tinder alkaa ahdistaa!
Mutta jotta ei oltais niin kauheen negatiivisia, pitää muistaa, että jokainen osuma ei katoa, jokainen keskustelu ei vaadi sen pohdintaa, miten keskustelun aloittaa, ja jokainen vastapuoli ei ole dorka.
Itseasiassa Tinderissä on oikeasti ihan hyviä, fiksuja ja tavallisia ihmisiä.
Sitten mennään treffeille! Tinder-treffeille!
Siis siinä vaiheessa kun juttu luistaa, on kivaa ja kumpikin on antanut toiselle hyvän, tai ainakin tarpeeksi ookoon kuvan itsestään, voidaan lähteä treffeille.
Yleensä se tapahtuu toisen aloitteesta.
Tai sitten se ei todellakaan tapahdu kummankaan aloitteesta, koska kumpikin odottaa, josko se toinen olisi kiinnostunut.
Paras tapa saada asia selville on tietenkin odottaa, että se toinen pyytää treffeille. Eikö vaan?
No ei ole.
Jos sattuu siis käymään niin, että tyyppi kiinnostaa, pyydä se treffeille.
Mutta millaisille?
Miten Tinder-treffeille mennään? Ja minne?
Tinder-treffit ovat treffit siinä missä mitkä tahansa muutkin treffit, paitsi ei ihan niin kuin sokkotreffit, koska toisen kuitenkin jo vähän tuntee. Ethän sinä tai hän nyt sentään ilman kuvaa Tinderissä ole?
Musta on kivaa käydä treffeillä ihan vaan sen toisen kotisohvalla.
Toki minä olen mies, ja nainen on nainen, eikä tämä kaikille sovi. Mutta ”Keitätkö kahvin, tai teen?” voi olla ihan hyvä lause treffipyynnöksi. Maustettuna ehkä sellaisella lieventävällä ”Vai haluutko että mä tarjoon kahvilassa?” kysymyksellä.
Näin annetaan sille toiselle tavallaan mahdollisuus olla vieraanvarainen, tai tavata julkisella paikalla. Ihan fiiliksen mukaan.
Eikä se paikka oikeastaan ole niin tärkeä, mielestäni. Kunhan se on paikka, johon molemmat kätevästi pääsevät, ja saapuvat paikalle.
Kun ne treffit siten ovat ohi, minuutin, tunnin tai päivän päästä, on aika miettiä seuraavaa siirtoa. Haluaako sen toisen nähdä uudelleen?
Tässä sitten tullaankin vaikeaan kohtaan. Nimittäin jos sinä tai vastapelurisi olette sitä mieltä että ei kiinnosta.
Se on varmaankin parasta sanoa ihan todella suoraan. Loukkaamatta ja loukkaantumatta.
Pitää tavallaan sellainen treffien jälkeinen keskustelu, joka voi toisaalta hyvin olla jo treffien aikanakin. Kunhan se on.
Toiset treffit? Vai treffit toisen kanssa?
Siinäpä vasta kysymys. Useinhan Tinderin kyseessä ollessa valitaan molemmat. Maailmaahan voi katsella hetken aikaa ilman painetta päättää juuri mitään sitovaa.
Tinder on siitä paha sovellus, että siellä uutta kumppania ilmaantuu jatkuvasti, ja uusi on jollain tavalla aina jännempi kun se kerran koettu.
Jos vetovoimaa ei ole tarpeeksi, puolin ja toisin, saattaa treffit toisen kanssa olla tässä kohtaa se juttu.
Jos taas kumpikin kokee, että tämä se on, kannattaa Tinder laittaa ainakin hetkeksi aikaa tässä kohtaa tauolle.
Katsoa mitä tapahtuu. Sen profiilin saa kuitenkin aika pienellä vaivalla aktivoitua uudelleen. Tai tehtyä kokonaan uudelleen. Siinä tosin on hieman enemmän vaivaa.
Alussa oli puhetta hätäilystä. Miksi sitä osumaa ei jo tule, tai ainakaan sopivaa?
Olen huomannut, että aika on valttia Tinderin käytössä. Sen ei missään nimessä kannata antaa hallita koko elämää, koska sen se helposti tekee jollei ole valppaana.
Parhaat osumat tulevat yleensä ainakin itselleni odottamatta, sattumalta ja yllättäen. Toki osa näistä hyvistä myös katoaa nopeasti, mutta sitä nykyajan deittailu ja treffikumppanin etsiminen pohjimmiltaan on. Uusia tulee ja vanhoja katoaa.
Aktiivisuus toki auttaa, sillä jos itse et selaile, tai paina sydäntä ja ruksia ahkeraan tyyliin, et anna mahdollisuuksia uusille osumille.
Itse olenkin huomannut parhaaksi tavan, jossa Tinder-sovellus avataan, selataan hetki, ja sitten annetaan olla jokunen tunti. Kunnes tämä tehdään uudelleen.
Näin toimimalla pysyt tavallaan aktiivisena, olet ollut hiljattain paikalla, mutta sinun ei tarvitse kuitenkaan roikkua toisten kasvoja kaapimassa jatkuvasti.
Ja tokihan muukin elämä tätä tekee, automaattisesti. Kokoaikaa ei vaan ehdi selaamaan.
Plussat, Goldit ja muut. Nyt ei sata riitä!
Jatkan kohta 😀